Kultaa tuli!

Moro. Tänään Iivo Niskanen voitti olympialaiseen kultamitaliin vaaditun ensimmäisen vaiheen, tullen ensimmäisenä 50 km:n yhteislähtömatkalta maaliin. Ja se toinen vaihe, joka kestänee tuollaiset kymmenisen vuotta, alkoi samantien. Tällä tarkoitan tietysti sellaista ajanjaksoa, joka pitää odotella, ettei dopingkäryjä Iivon kohdalla tule vastaan tästä hiihdosta, varsinkin kun dopingtestauskin varmaan taas kehittyy.

Samalla voimme alkaa odottelemaan Matti Heikkisen, ehkäpä pronssimitalia, jos käy niin että kaikki muut, paitsi kaksi hänen edellään maaliintulleista saadaan kiinni dopingista – ja että Heikkistä ei saada – mutta onhan se aika epätodennäköistä, mutta ihan silti mahdollista. Tämän myöntää varmaan pinttyneinkin puhtaaseen urheiluun yhä lapsenuskollaan takertuva katsoja.

En minä suinkaan väitä, että Iivo ottaisi dopingia ja Matti ei, vaikka tuloslista voisikin puhua sen puolesta. En vain olisi hämmästynyt, jos voitaisiin jossain vaiheessa todistaa, että kaikki käyttävät kuitenkin.

Tällä sarkastisella asenteellani haluan vain viestittää, että olen aika tympääntynyt tilanteeseen että ’todellista’ voittajaa voidaan joutua odottamaan tosiaan se kymmenenkin vuotta, mikä tappaa aika pitkälle innon katsella koko hemmetin kisoja. Taisi olla ensimmäinen kisa näistä geimeistä muuten, mitä viitsin edes katsella.

Tästä kaikesta päästäisiin, jos myönnettäisiin se fakta, että doping on tullut jäädäkseen. Jopa nyt jo kaksi niistäkin venäläisistä urheilijoista, jotka kaiken kalabaliikin jälkeen hyväksyttiin Venäjältä ’puhtaina’ osallistumaan näihin talvikisoihin, on jo jäänyt kiinni dopingista, niin noloa, kuin se saattaa ollakin.

Luovutaan nyt ihmeessä kaikesta dopingtestaamisesta! Ei ylläpidetä enää epäreilua kilpailua, jossa toinen käyttää dopingia ja toinen ei.

Annetaan käyttää vapaasti ken haluaa – ja niitähän varmasti riittää, kun jo nyt koko ajan käyttäjiä löytyy about joka lajissa. Samalla maiden lääkelabratkin saisivat pisteitä ihan formulatallien tapaan kisaillen, kuka parhaat tärskyt tuottaa. Katsoja voisi sohvallaan nauttia tuloksista ja tempuista, samallehan ne suoritukset ulospäin näyttäisivät kuin ennenkin, ajat ja metrit vaan voisivat parantua.

Myönnän kyllä, että annoin itselleni luvan kokea kivalle tuntuvaa jännitystä, kun kisan loppupuolella se venäläinen tuli hetkeksi jo Iivon ohitse, että saako Iivo kiinni? Tuleeko Suomeen kultaa!? Ikäänkuin sillä olisi mitään väliä.

Musiikkia pitkästä aikaa: biisi on Seppo Sillanpään, minä vain sen soitan.

Funkis

eli funkkis tai oikeammin funktionalismi. Tyyli, jossa rakennukset ovat pelkistettyjä, usein jotenkin haalean värisiä ja ikkunoita kulmissa. Niinkuin äkkiä piirrettyjä, urakkapalkalla suunniteltuja.

Aika hemmetin rumaa.

Mutta tokihan voin olla väärässä.

Pro Patria

Patrian ajoneuvoja on tunnistettu videolla Jemenin sodassa. Tästä lisää vaikka täältä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005520600.html .

Tämä on aiheuttanut närkästystä mm. Rauhanliitossa ja joissakin kansanedustajissa. Että on myyty aseistusta sotaa käyvään maahan, tai ainakin nyt kun Arabiemiraatit on liittynyt sotaan.

Ihmettelen, onko oikein myydä aseita ylipäänsä johonkin maahan, koska käyttöönhän ne on tehty ja jossain vaiheessa niitä siihen käytetään. Rahaahan se toki tuo, ja täytyyhän valtion jostain kerätä nappulaa esim. Talvivaaran vai mikä Terrafame se onkaan, tukemiseen. (Koska ei työttömiltäkään kai voi kaikkea repiä selkänahasta, tai katsotaan nyt, kunhan työttömyysturvan aktiivimalli sekä kaverinsa aktiivisen työnhaun malli pääsevät keväällä kunnolla vauhtiin, mutta ei siitä nyt enempää, taas mentiin raiteilta.)

Pari päivää sitten istui kyydissäni pari kolme Patrian edustajaa, ja koko matka lentokentältä perille asti kului eri konekiväärien tai vastaavien aseiden ominaisuuksien pohtimiseen.

Vanha kunnon aseistakieltäytyjä minussa alkoi aktivoitua ja aloin pohtia, mitä mahdollisuuksia minulla olisi kieltäytyä kuuntelemasta tällaista hapatusta. Radiota isommalle? Ei. Käytännössä ei mitään. Mutta pitäisikö minun ilmoittaa pomolle, etten sitten enää aja periaatteellisista syistä Patrian henkilöitä kentälle ja takaisin. Olisiko se sama kuin irtisanoutuminen? Kaiketi.

En aio tehdä mitään, tietenkään. Olen siis myynyt sieluni markkinataloudelle, koska haluan saada palkkaa voidakseni ylläpitää sitä elämänlaadun tasoa, johon olen antanut itseni totuttautua. Hyvä perheenisä, huono periaatteen mies?

Tyhmää ehkä olisi siis tehdä niin (siis ruveta änkyröimään), mutta tyhmää ei ole silloin tällöin tarkastella moraalista kompassiaan ja että onko se mennyt rikki.

Sitäpaitsi ne Patrian äijät ovat yksilöinä aivan mukavia heppuja, joiden kanssa tulee joskus rupateltua milloin mistäkin asiasta maan ja taivaan välillä.

Ilmainen lounas

Ei sellaista kuulemma ole olemassakaan, mutta mitäs minä olen sitten oikein syönyt?

Aikanaan ABC oli hervottomalla tuulella ja päätti tarjota tilausajokuljettajille ei vain ilmaiset kahvit sämpylöineen, vaan myös linjastolla olevan ruuan, jos maittoi. Kolleegat kehoittivat minuakin hakemaan erillisen kortin, jolla pääsi kuskeille tarkoitettuun taukotupaan, jossa oli kahvia termareissa ja jääkaappi täynnä (tai joskus tyhjänä) suolaista ja makeaa purtavaa. Ja iltalehdet pöydällä, oli tv:t ja suihkutkin jos kova tarve oli. Eikä tarvinnut kuin olla firman takki ja jokin kraka päällä että edes näytti tilausajokuskilta, ei sitä mahdollista bussia parkkipaikalla alkanut kukaan vaatimaan tai katsomaan. Näitä taukotupia on vieläkin, muillakin asemilla, näkyy olevan Linnatuulessa (Neste) ja ainakin Hyvinkäällä (Teboil). En ole jaksanut niihin pyytää korttia tai jotain koodia.

Suhtautuminen tilausajokuljettajiin noina alkuvuosina oli silti hyvin kirjavaa. Toijalan ABC:n tiukka täti ei hyväksynyt sämpylääni, mutta koska oli ’hövelillä tuulella’, lupasi kuitenkin kahvin ilmaiseksi, vaikka yritin ABC:n ’ovikorttia’ esitellä ja muiden ABC:itten käytännöstä kertoa, oli kravatti ja valkoinen kauluspaitakin päällä, tosin myönnän että takki oli ihan oma, eikä välttämättä ollut uskottava bussifirman vaate. No, toista ääripäätä edusti silloinen Tuuloksen ABC:n (nykyään joku Fresco vai mikä) isäntä, joka hyppäsi tiskin takaa käytävälle ja käveli vastaan kättelemään ja kailotti suureen ääreen: ’Sieltä tulee tilausajokuljettaja!! Tervetuloa, tästä tarjotin ja linjastolta sitten ihan mitä vaan, olkaa hyvä!’ Pahus, kun silloin oli aikaa vain napata kahvi mukaan kiireessä.

Mutta se jäi kyllä mieleen. Ideahan oli tietysti pitää kuski tyytyväisenä, jotta hän alkaisi tuoda asiakkaitaan heille jatkossakin. Ei huono.

Ihmettelinkin, kauankohan tätä onnea kestää. Jossain vaiheessa julkisuuteen nousi uutinen ja hirveä kohu siitä, kun ABC on tavannut antaa poliisipartioille ilmaiset kahvit. Että rauhoittaahan se mahdollista häiriökäyttäytymistä kun poliisi siinä istuu ja juo rauhassa kahviaan. Ei mennyt suurelle yleisölle läpi, piti ABC:n luopua moisesta eriarvoisuuden aiheuttamisesta. Tiedäthän kombinaation suomalainen ja kateus…

Olin ihan varma, että kohta meidätkin joku kavaltaa, ja ainakin verottaja käy kimppuun, että mitäs täällä ilmaista safkaa santsataan, nyt tulee maksun aika…

Eipä tarvittu verottajaa, ryssimme itse homman ennenkuin systeemi ABC:n puolesta järkeistettiin nykymuotoonsa yleensäkin. Eli nyt tarvitsee olla vähintään kymmenen maksavaa asiakasta bussissa mukana, sitten vasta heruu ilmaista kuljettajillekin. Meidän kaksi oikein nälkäistä ja ilmeisen alipalkattua kuskia kävivät sen verran usein, kai ainakin kerran päivässä ruokapöydässä, että hyöty/haitta -suhde kääntyi paikalliselle ABC:lle epäedulliseen suuntaan ja saimme firmana moitteet ja homma loppui osaltamme siihen. Taisimme olla kuitenkin suunnannäyttäjänä koko ketjun uudistuneeseen suhtautumiseen. Olin harmissani moisesta ottaja-antaja -asenteesta tai siis siitä, että ensin luvataan: syökää! ja sitten kun syödään, sanotaan: älkää syökö! Miksei niitä kahta kovisteltu, vaan meidät kaikki muutkin kohtuukäyttäjät syyllistettiin?

Mutta myönnän, että heidän nykytulkintansa on ihan järkevä. Ja jos joskus syön taas sen ilmaisen lounaan asiakkaitteni kanssa, otan sen positiivisena yllätyksenä enkä ajattele että perhana, kun pitää itse ruokansa maksaa muina päivinä. Siksi saan palkkaa, että voin ostaa ruokaa. Ei se sen vaikeampaa ole.

Kahvin saisi kai vielä ilmaiseksikin, mutta jos eivät näe, että olen kuljettaja, vaikka se vaatteessa lukeekin, niin mitä väliä?

Davyn vuoro soittaa jotain kitaralla.

Joulu ohi!

Vihdoin. Tai onhan se ollut jo muutaman päivän, mutta ei ole jaksanut siitäkään paljoa kirjoitella. Jouluahdistus kävi aatonaattona luvussa 81, eli aika lähelle arvasin. En tiedä miksi, eihän mulla kai suurempaa hätää edes ollut. Sitä on vaan oppinut vuosi vuodelta yhä enemmän karttaamaan – turhaan, sillä eihän sitä karkuunkaan pääse.

Samoja traditioita mennään kinkunpaistosta kuusenhankintaan, joulumusiikista siivoamiseen ynnä muuta tuttua ja turvallista latua. Jotain menetettyä vapautta kaipaan. Ei osaa mennä omiin puuhiinsa, jos ja kun mua kuitenkin tarvitaan siellä sun täällä.

Joulurauhan julistus tuli tietysti sekin kuultua. ’Jos Jumala suo’, siinä kuulutetaan sangen uskonnollisella paatoksella. Jos saa valtion radiossa sanoa ’Jumala’, ilman että joku pahastuu, miksei saa kouluissa enää seiminäytelmiä esittää (vai saako?), ainakin Suvivirsi on ollut jokakeväinen ongelma koulusta riippuen. Varmaan ei saa kohta kuustakaan tuoda koulun (mahdolliseen) joulujuhlaan, sehän voi loukata jotain tai ainakin olla hiilinielusta pois.

Ja nyt huomaan puolustavani joulukuusen tuontia kouluun, mutten itse viitsisi oikein sellaista kotiini. Mitäs tämä nyt on? Oisko se, että lapsena ei joulu ottanut päähän lainkaan. Niin sen täytyy olla, kuten Röllikin sanoo.

Seuraava inhotuksen aihe on tuo uudenvuodenaatto ilotulitteineen. Räjäytelkööt ihmiset liiat rahansa taivaalle, samapa tuo, mutta miksei voi olla äänettömiä räjähteitä? Eikö se visuaalinen puoli olekaan se pääasia?

Ahdistus oli jo jossain viidessätoista, nyt huomaan kiihdyttäneeni sen ainakin neljäänkymppiin, äkkiä rauhoittavaa musaa peliin.

Mammantississä!

oli rapsakka nolaamisleikki ajalta kun olin itse lapsi. Oletko leikkinyt? Siinä joku piirtää esim välitunnilla mahdollisimman salaa jalalla koulun pihahiekkaan ison ympyrän ja kun se on valmis, hän huutaa voitonriemuisena ympyrän sisälle jääneille: Mammantississä! Eikä sitten muuta. Jos olet siellä mammantississä, on se olevinaan kauhean noloa, ja sieltä pitää pyrkiä mahdollisimman nopeasti pois häpeän vähentymiseksi. Sitten vaan odottamaan seuraavaa välituntia tai huomista.

Toinen, lähestymisleikki, oli nimeltään Kuka pelkää mustaa miestä? Sellainen räävittönyys ei mene enää läpi, vaan korkeintaan Kuka pelkää tummaihoista henkilöä? ei ihme, ettei sitä kai enää leikitä.

52

Kyse ei ole viikoista vaan jouluahdistuksen kertoimesta, eilenhän se oli vasta 38. Oltiin Prismassa jonottamassa ruokakärryjen kanssa. Paljon rumia ja tyhmiä ihmisiä liikenteessä. Minä tulen nyt tästä. Vaikka vastavirtaan. Jaa, minäpä kökötänkin tässä tukkeena. Minäpä pujahdan kassajonon tähän kohtaan. Jne. Ei ihme että alkoi päätä särkeä.

Viimeisin Star Warskin tuli katsottua alkuviikosta, en jaksanut siitä kirjoittaa, mutta oli se aika kiva, jotain vanhaa, jotain uutta. Parempi kuin osa 7 toissavuodelta, johon tämä oli suoraa jatkoa. Kivoja uusia eläimiä oli taas suunniteltu ja hyvin toteutettu. Ne kai meinaa tehdä Star Warseja nyt ihan liukuhihnalta. Sehän sopii, kunhan taso säilyy.

Boksi 14

Saatiin The Baltic Moonshine Bandin nimissä valmiiksi 56. albumi nimeltään Marry Me You Bastard. Samalla valmistui 14. boksiVahteron Anulla oli mainio kuva facessa näytillä, ja halusin sen levyn kanteen samantien. Lupakin irtosi. Sillä 4 CD:n boksilla ei tätä kirjoitettaessa ole vielä nimeä, mutta ei kai se haittaa.

Maistiaisiksi nostan biisin Enkeli, siinä on kiva 60-luvun klangi.

Jouluahdistus on tänään lukemissa 38, pitkän itsetutkiskelun jälkeen. Kyllä se siitä vielä kohoaa. Katotaan josko käydään jossain kahdeksassakympissä kääntymässä. Ja vielä vuorokausikin ehtii lyhentyä pikkuisen!

Jiihaa!

 

miltei kuulen
et enkeli vierellä käy
niin vain luulen
vaikkei ketään näy

sateen vienoon ropinaan
aamulla mä heräsin
aamiaiseks vettä vaan
ja taas luuni keräsin

new yorkista kanadaan
niin monta mailia on
jos kengät kestää vaan
ei oo syytä olla onneton

miltei kuulen
et enkeli vierellä käy
niin vain luulen
vaikkei ketään näy

peliautomaattiin tungin
ainoan lantin
ei hassumpaa, taas syödä saan
kun kympin nettosin

eilen meni heikommin
mut nyt jo naurattaa
ei hätää mulla kuitenkaan
vaikka tietä jatkuu vaan

miltei kuulen
et enkeli vierellä käy
niin vain luulen
vaikkei ketään näy

Mies ei itke.

Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa. Joulupukki matkaan jo käy. Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! Joulupukki matkaan jo käy. Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee, niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.

Ei hyvää päivää. Näin jo ennen muinoin aloitettiin lasten mielien muokkaaminen nuorella iällä. Tällaisesta viattoman kuuloisesta joululaulunrenkutuksesta alkoi kenties tunnevammaisen suomalaismiehen, jopa rikollisen, kouluttaminen. Kiellettyä oli siis esim. ADHD ilmentymineen. Sen nyt jotenkin saattaa vielä ymmärtää, eihän ADHD ole virallisissa tautiluokituksissa ollut montaakaan kymmentä vuotta, ja hoidon ja lääkityksenkin kanssa lienee ollut vastaava tilanne.

Ai että tonttuja ei ole oikeasti olemassa ja kirjoittaja nyt turhaan kärjistää?? Mutta lapsethan uskovat Joulupukkiin ja tonttuihin! Heille ne ovat olemassa.

Mutta ettei saa itkeä? Mies ei itke! vaikka syrän märkänis. Niimpä niin. Jos haluat lahjoja, et itke. Etkö itkenytkin eilen? Ai koirasi kuoli? Ei ole väliä mistä syystä itket, se on kiellettyä. Oletkin aika tuhma. Ei lahjoja sinulle!

Kuulitko toissapäivänä hyvän vitsin? Tulit kenties nauraneeksi aika kovaan ääneen, jopa niin, että sen voidaan tulkita aiheuttaneen melua? Ei lahjoja sinulle.

Mene murjottamaan omiin oloihisi ja kasvata suojakuori sydämesi ympärille, jotta olet jatkossa liiemmin riekkumatta ja itkemättä, tunteitasi näyttämättä ja niistä puhumatta. Siten olet kiltti.

Lapsihan ajattelee tietysti että oho, nyt tuli mokattua kun innostuin meluamaan, en siis saa lahjoja. Joten… mitä väliä, pelihän on menetetty. Pikkusiskoa turpaan ja isän tupakkaa pöllimään! Tai vielä pahempaa: jos lapsi kuitenkin, kuten todennäköisesti tulee käymään, saakin lahjoja, niin hämpä hokaa, että ahaa, voikin olla tuhma ja saada silti lahjoja… joten mitä väliä, pikkusiskoa turpaan ja isän tupakoita vaan pöllimään! Montakohan lupaavaa poliitikkoa, tiedemiestä tai artistia onkaan jo tällä ’kasvatusmenetelmällä’ saatu rikolliselle polulle?

Eikä kaikki vielä tässä: joku voi tulla ikkunan taa. Ehkä aika pelottava ajatus? Onko se Mörkö, varas, vai sarjamurhaaja? Ettei se vaan nyt olisi se pelätty sijaltainen? (”Jos sijaltainen nousisi, taivaaseen ota tykösi”…) Ei hätää, ne ovat tällä kertaa vain pieniä tonttuja. Tontut, nuo Joulupukin pikku kyylät ja vakoojat syyllistyvät tässä ikkunoista tirkistelyssään vähintäinkin kotirauhan rikkomiseen. Eikä tuota kanteluasennettakaan pidetä nykyään kovassa huudossa. Miksi tontut suostuvat moiseen? Ovatko ne Korvatunturilla orjatöissä 9 € per päivä? Oho, nyt mentiin asiasta pois, sori!

Katsotaampa mitä kotirauhan rikkomisesta sanotaankaan:

”Oikeudeton tunkeutuminen toisen kotirauhan suojaamalle alueelle on rikollista. Sama koskee tällaiseen paikkaan salaa tai harhauttamalla menemistä. Kiellettyä ei ole pelkästään alueelle meneminen, vaan myös sinne jääminen ja kätkeytyminen. Kotirauhaa voi rikkoa lisäksi meteliä nostamalla. Nimittäin soittelun, metelöinnin ja esineiden heittelyn kaltaiset toimet ovat niinikään kiellettyjä.

Mitä sitten pidetään kotirauhan suojaamana paikkana? Näitä ovat asumiseen tarkoitetut tilat, mukaan lukien asunnot ja loma-asunnot. Muita tällaisia tiloja ovat esimerkiksi hotellihuoneet ja asuntovaunut. Myös asuintalojen yhteistiloista porraskäytävät lasketaan kotirauhan piiriin. Sama koskee asukkaiden pihoja ja niihin välittömästi liittyviä rakennuksia.” (Minilex)

Selvä peli. En tiedä millä ne tästä luikertelisivat vapaiksi oikeudessa, jos heidät vain kiinni saataisiin, ellei sitten oikea puolue, lahjukset tai muuten tuttu tuomari satu puikkoihin.

Joululauluista löytyy varmaan enemmänkin kyseenalaista sanomaa, jos vaan viitsii ryhtyä miettimään tarkemmin. Asioita ei tietenkään pidä irrottaa yhteydestään, mutta kuten eräässä toisessa suositussa joululaulussa sanotaan: Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Hyvää Joulua!

Joulupukki ampui eilen itseään polveen,
oli kännissä testaillut lahjahaulikkoa
Tapauksesta hän saa nimismieheltä syytteen,
vakuutusyhtiö korvaa ei vahinkoa.

Tontut he tietysti kovasti järkyttyivät
Osa aikookin työstänsä irtisanoutua.
Mutta yhtenä miehenä kaikki he kieltäytyivät
siivoamasta verilammikkoa.

Pukki, pukki, minkä teit! Pukki, minkä teit.
Tajuatko, että melkein joulun meiltä veit?

Pukin tempaukset eivät lie päättyneet vielä ne siihen
– tää viimeisin aiheuttaa kylmää väristystä:
Oli vihjannut luottamustontulle takana riihen,
et’ Petteri-parasta tehtäisiin käristystä!

Pukki on tapauksen johdosta niukkasanainen
Yritys raittiutta kohti on ponnetonta
Jouluna pukkina esiintyykin meille nainen
kun muori on luvannut tuurata onnetonta

Pukki, pukki, minkä teit! Pukki, minkä teit.
Tajuatko, että melkein joulun meiltä veit?

 

Kulkuset

Tarkoitan niitä reessä kiliseviä metallisia härpäkkeitä. Vai ovatko ne sen hevosen kaulassa? Voi ei, kirjoitan aiheesta blogia ja jo ensi lauseessa huomaan, etten tiedä! Jos olisin se kyseinen hevonen, ainakin yrittäisin jotenkin viestittää isännälle tai kuka se sitä piiskaa käyttääkään, että ota jo vähän äkkiä hemmettiin nuo melusaasteet pääni ympäriltä että kuulee ja näkee jotain vai lennätänkö sinut lähimpään ojaan selällesi! Eipä ole eläinsuojeluväeltä nähty tähän asiaan kantaa otettavan, siellä vain heidänkin kodeissaan taitaa paistua uunissa kenties kinkku, tai kenties hevosenkylki…?

No, oli miten oli, on se sama joulukuu kuin äskenkin ja täältä uunista tulee seuraava joululaulu. Vanha Orvot sekvenssit-biisini Juppikuppila sai uutta eloa jokunen vuosi sitten, kun hokasin ympätä siihen Jingle Bellsin sanat. Eihän se laulu uutta sävellystä olisi tarvinnut, mutta ehkä mun sävellys kaipasi ympärilleen sanoja.

Dashing through the snow
In a one horse open sleigh
O’er the fields we go
Laughing all the way
Bells on bob tails ring
Making spirits bright
What fun it is to laugh and sing
A sleighing song tonight

Oh, jingle bells, jingle bells
Jingle all the way
Oh, what fun it is to ride
In a one horse open sleigh
Jingle bells, jingle bells
Jingle all the way
Oh, what fun it is to ride
In a one horse open sleigh

A day or two ago
I thought I’d take a ride
And soon Miss Fanny Bright
Was seated by my side
The horse was lean and lank
Misfortune seemed his lot
We got into a drifted bank
And then we got upsot

Oh, jingle bells, jingle bells
Jingle all the way
Oh, what fun it is to ride
In a one horse open sleigh
Jingle bells, jingle bells
Jingle all the way
Oh, what fun it is to ride
In a one horse open sleigh

 

Taasko sitä musaa??

Huomaan, että ihan ensimmäinen blogini koski musiikkia, ja arvostelin (tietysti yläkanttiin) muutamaa suosikkiani Spotifystä. Nyt Spotify kertoo, jälleen kerran, mitä biisejä tuli kuunneltua eniten kuluneena vuonna. Jo varmaan kolmannen kerran kärkisijan nappasi The Humdingers: Speed The Plow. Kivaa latotanssihumppaa. Seuraavat sijat menivät tässä järjestyksessä: 2) Mike Oldfield: Portsmouth, 3) The Dubliners: Sam Hall, 4) Nitty Gritty Dirt Band: The Lowlands 5) Alisa Jones: Sandy River Belle. Nämä kuuntelemalla saat tietää taas joitain aika henkilökohtaisia paljastuksia minusta …!

Mutta musiikki on hyvä juttu. Ja sitä on myös lastenmusiikki. Jos on joskus tykännyt jostain biisistä lapsena, sitä on ihan täysi oikeus digata vanhempanakin, sanoivat muuntautumisvaatimukset, kaverit ym sosialliset paineet mitä hyvänsä. Kuten esim tämä Hottentottilaulu, josta ihan aikamiehenä tein tai oikeastaan tehtiin Tuomaksen kanssa yhdessä jälleen kerran hieman poikkeava sovitus.

Tuomas kun toimii opettajana, hän sai helposti puhuttua luokkansa mukaan äänitykseen. Kelanauhuri vain luokkaan pöydälle, mikit pystyyn ja parit kuulokkeet parhaille laulajille ja muut kuuntelivat heitä ja pysyivät ihan hyvin sävelkorkeudessa ja tempossa. Jälkeenpäin lisäiltiin muita ääniä. Aika paljon siis nähtiin vaivaa mokoman saamiseksi sinun kuultavaksi.

Hidasta ja velttoa

on tänään luvassa. Uppouduin hiljattain muistoihin ja kuuntelin tj bandiä joidenkin biisien verran. Keksin samalla uuden näkökulman lähestyä oman musiikin esittelyitäni: velttous. Varsinkin pari seuraavaa biisiä, joista näkyy outojen soinnutusten lisäksi myös tempon laskeminen äärimmäisen hitaaksi. Minun sovituksiahan nämä ovat, vaikka Tuomas ne laulaakin. En tiedä miksi näin, mutta silloin se kuulosti riittävän hyvältä tai ainakin erilaiselta. Nyt musiikkia ajalta ennenkuin Davy oli liittynyt mukaan antamaan tulevalle The Mescaline Smugglersille hieman ryhtiä.

Toisena kuuluisa The Banana Boat Song, josta Harry Belafontella on parempi versio. Kuuntelin korvat höröllä että miten se lausuu nuo sanat, ja otettiin ne ylös juuri sillä tavalla, ei siis niinkuin ne kirjoitettiin englanniksi – tai ehkä jamaikanenglanniksi – se oli selvää.

Lopun muuttumisesta Beach Boysin Sloop John B. :ksi olen edelleen hieman ylpeä, minusta se sopi siihen aihepiiriltään kuin silmä otsaan, tai nappi päähän, miten vain. Sitä haluaa ihminen kotiin, kun on raskas päivä takana.

Ajankohtaan liittyen

Tänään joululaulutunnelmointeihin. Aloitimme tuossa hetki sitten Davyn sanoittamalla Emily’s Breasts -biisillä, sanatkin löytyvät:

Emily wanted breasts for Christmas,
Not nice clothes or silver rings.
Emily wanted breasts for Christmas,
Nothing else – no other things
To Santa Claus she wrote a note
Saying, “Being 15 is such a test.
Boys will be boys, and who can blame them?
Please bring me a pair of breasts.”

Santa pondered long and hard,
For he had been a boy once too.
“Breasts are nice,” he said aloud,
The elves agreed – as elves will do.
“Let’s make sure that Emily’s pleased
On Christmas Day with what she’ll see.
Make her up a set of breasts –
And make them 40 Double D.”

Jatkamme jouluisilla teemoilla. Seuraavaksi levylautaselle kiipeää Davyn oma Christmas Song

Over the sand, wise men are making their way
Their eyes on the star they’ve followed for many a day
Out in the stable Mary is cradling her child,
Jesus meek and mild

Many years later, Billy is lying in his bed
Can’t get to sleep, so many thoughts filling his head
Will he get a football and a bicycle, his heart’s delight,
When Santa calls tonight?

We’ve lost the connection somewhere along the way
And taken the Christ child out of Christmas Day

Out in the stable they kneel at the foot of a king
Their hands stretching out to offer the gifts that they bring
Out in the street, make of it what you like,
Billy is riding his bike.

 

Eikä makeaa mahan täydeltä. Se oli siinä.

Joulukuu, voi ei.

Joulukuussa on sietämistä. On ensinnäkin Itsenäisyyspäivää, ja kaikkia ihme juhlia siihen liittyen. Traditiot vaatisivat tietenkin Linnan juhlien katsomista, ja samoten varmaankin myös Laineen Tuntemattoman sotilaan, mutta en usko, että löytyy sellaista traditiota, joka kävelisi itsemäärämisoikeuteni yli ja vaatisi minua osallistumaan. Suomi taisteli itsenäisyytensä ja vapautensa säilyttäen, joten käytän sitä vapauttani ja valitsen ihan toisin, tiettyä kiitollisuutta tuntien

Olisikohan pitänyt myös mennä sankarivainajien haudoille katsomaan isänmaan henkeä? Olen liian tunneköyhä – tai jotain – moiseen. Tänä juhlavuonnahan niitä tilaisuuksia taisi olla joka kunnassa, en ole tosin varma.

Luin itsenäisyydestä Image-lehteen mietteitään kirjoittaneen Janne Saarikiven mahtavan, yllättäviä näkökulmia esiintuovan kolumnin pari päivää sitten, linkki sinne on: http://www.image.fi/image-lehti/sadan-vuoden-unohdus , käykääpä tutkimassa.

Itsenäisyyspäivä aiheuttaa turhautumista ja joulu melkein ahdistusta

Niin, vielä on jäljellä se joulu. Ja kaikki siihen liittyvät traditiot. Montakohan prosenttia suomalaisista uskoo Jeesukseen, ja viettää Jeesuksen synttäreitä jouluna ja kuinkahan monta prosenttia haluaa vain, että noudatetaan joulun juhlimisen suhteen totuttuja perinteitä, ylensyönnistä ja kuusenkoristeluista lähtien aina joulusaunomisiin ja lahjasirkukseen asti? Luulen, etteivät ne luvut oikein kohtaa, mikä pistää miettimään.

Niin, traditiot istuvat hemmetin tiukassa ihmisillä. Jos ette usko minua, hankkikaa jostain katsottavaksenne elokuva Viulunsoittaja katolla. Ilmeisen tärkeitä ovat, jotta jokin elämänrytmi säilyisi, vaikka mentäisiin vastoin omaa tahtoa tai luuloa. ’Kai se on vain tehtävä’.

Perjantaina Prismassa eivät joululaulut vielä raikaneet, suuri kiitos siitä! Henkilökohtaisesti minua ällöttää vuodesta toiseen samojen loppuunkuluneiden asioiden läpikäyminen, joita en nyt viitsi alkaa luettelemaan. Joulu ei vain tunnu nykyään kivalta, mutta kyllä se lapsena tuntui. Joululomaa koulusta sitä ennenkaikkea odotettiin. Itse en kaipaa niinkään joululomaa, mieluummin jäisin jo eläkkeelle. Niilläkin on tietty ero, uskoisitkos?

Liityin pari vuotta sitten facessa huvikseni johonkin ’Vihaan joulua’ -ryhmään. En muista mikä sen ryhmän oikea nimi oli, mutta jotain sinnepäin. Luin kommentteja 15 minuuttia ja erosin samantien. Oli aikalailla samanlaista vihapuhetta, ei vain jouluun vaan suurinpiirtein mihin vain liittyen, joten koin etten tarvitse nyt sellaista asiaa, sitähän tulee nykyään netistä ihan tarpeeksi erityisemmin etsimättä. Ei olleet asiat vielä niin huonosti mulla. Kai se joulu kaikkineen pikkaisen vielä positiivisen puolelle saattaa jäädä, mutta voi se vaaka joskus vielä keinahtaakin, saas nährä ny. Mutta ymmärrän kyllä heitäkin, jotka lähtevät oikealle lomalle pois kotoaan ihan joulua pakoon.

Kyllä oli taas niin surullista valitusta että soitan tämän: