Taasko sitä musaa??

Huomaan, että ihan ensimmäinen blogini koski musiikkia, ja arvostelin (tietysti yläkanttiin) muutamaa suosikkiani Spotifystä. Nyt Spotify kertoo, jälleen kerran, mitä biisejä tuli kuunneltua eniten kuluneena vuonna. Jo varmaan kolmannen kerran kärkisijan nappasi The Humdingers: Speed The Plow. Kivaa latotanssihumppaa. Seuraavat sijat menivät tässä järjestyksessä: 2) Mike Oldfield: Portsmouth, 3) The Dubliners: Sam Hall, 4) Nitty Gritty Dirt Band: The Lowlands 5) Alisa Jones: Sandy River Belle. Nämä kuuntelemalla saat tietää taas joitain aika henkilökohtaisia paljastuksia minusta …!

Mutta musiikki on hyvä juttu. Ja sitä on myös lastenmusiikki. Jos on joskus tykännyt jostain biisistä lapsena, sitä on ihan täysi oikeus digata vanhempanakin, sanoivat muuntautumisvaatimukset, kaverit ym sosialliset paineet mitä hyvänsä. Kuten esim tämä Hottentottilaulu, josta ihan aikamiehenä tein tai oikeastaan tehtiin Tuomaksen kanssa yhdessä jälleen kerran hieman poikkeava sovitus.

Tuomas kun toimii opettajana, hän sai helposti puhuttua luokkansa mukaan äänitykseen. Kelanauhuri vain luokkaan pöydälle, mikit pystyyn ja parit kuulokkeet parhaille laulajille ja muut kuuntelivat heitä ja pysyivät ihan hyvin sävelkorkeudessa ja tempossa. Jälkeenpäin lisäiltiin muita ääniä. Aika paljon siis nähtiin vaivaa mokoman saamiseksi sinun kuultavaksi.

Hidasta ja velttoa

on tänään luvassa. Uppouduin hiljattain muistoihin ja kuuntelin tj bandiä joidenkin biisien verran. Keksin samalla uuden näkökulman lähestyä oman musiikin esittelyitäni: velttous. Varsinkin pari seuraavaa biisiä, joista näkyy outojen soinnutusten lisäksi myös tempon laskeminen äärimmäisen hitaaksi. Minun sovituksiahan nämä ovat, vaikka Tuomas ne laulaakin. En tiedä miksi näin, mutta silloin se kuulosti riittävän hyvältä tai ainakin erilaiselta. Nyt musiikkia ajalta ennenkuin Davy oli liittynyt mukaan antamaan tulevalle The Mescaline Smugglersille hieman ryhtiä.

Toisena kuuluisa The Banana Boat Song, josta Harry Belafontella on parempi versio. Kuuntelin korvat höröllä että miten se lausuu nuo sanat, ja otettiin ne ylös juuri sillä tavalla, ei siis niinkuin ne kirjoitettiin englanniksi – tai ehkä jamaikanenglanniksi – se oli selvää.

Lopun muuttumisesta Beach Boysin Sloop John B. :ksi olen edelleen hieman ylpeä, minusta se sopi siihen aihepiiriltään kuin silmä otsaan, tai nappi päähän, miten vain. Sitä haluaa ihminen kotiin, kun on raskas päivä takana.

Ajankohtaan liittyen

Tänään joululaulutunnelmointeihin. Aloitimme tuossa hetki sitten Davyn sanoittamalla Emily’s Breasts -biisillä, sanatkin löytyvät:

Emily wanted breasts for Christmas,
Not nice clothes or silver rings.
Emily wanted breasts for Christmas,
Nothing else – no other things
To Santa Claus she wrote a note
Saying, “Being 15 is such a test.
Boys will be boys, and who can blame them?
Please bring me a pair of breasts.”

Santa pondered long and hard,
For he had been a boy once too.
“Breasts are nice,” he said aloud,
The elves agreed – as elves will do.
“Let’s make sure that Emily’s pleased
On Christmas Day with what she’ll see.
Make her up a set of breasts –
And make them 40 Double D.”

Jatkamme jouluisilla teemoilla. Seuraavaksi levylautaselle kiipeää Davyn oma Christmas Song

Over the sand, wise men are making their way
Their eyes on the star they’ve followed for many a day
Out in the stable Mary is cradling her child,
Jesus meek and mild

Many years later, Billy is lying in his bed
Can’t get to sleep, so many thoughts filling his head
Will he get a football and a bicycle, his heart’s delight,
When Santa calls tonight?

We’ve lost the connection somewhere along the way
And taken the Christ child out of Christmas Day

Out in the stable they kneel at the foot of a king
Their hands stretching out to offer the gifts that they bring
Out in the street, make of it what you like,
Billy is riding his bike.

 

Eikä makeaa mahan täydeltä. Se oli siinä.

Joulukuu, voi ei.

Joulukuussa on sietämistä. On ensinnäkin Itsenäisyyspäivää, ja kaikkia ihme juhlia siihen liittyen. Traditiot vaatisivat tietenkin Linnan juhlien katsomista, ja samoten varmaankin myös Laineen Tuntemattoman sotilaan, mutta en usko, että löytyy sellaista traditiota, joka kävelisi itsemäärämisoikeuteni yli ja vaatisi minua osallistumaan. Suomi taisteli itsenäisyytensä ja vapautensa säilyttäen, joten käytän sitä vapauttani ja valitsen ihan toisin, tiettyä kiitollisuutta tuntien

Olisikohan pitänyt myös mennä sankarivainajien haudoille katsomaan isänmaan henkeä? Olen liian tunneköyhä – tai jotain – moiseen. Tänä juhlavuonnahan niitä tilaisuuksia taisi olla joka kunnassa, en ole tosin varma.

Luin itsenäisyydestä Image-lehteen mietteitään kirjoittaneen Janne Saarikiven mahtavan, yllättäviä näkökulmia esiintuovan kolumnin pari päivää sitten, linkki sinne on: http://www.image.fi/image-lehti/sadan-vuoden-unohdus , käykääpä tutkimassa.

Itsenäisyyspäivä aiheuttaa turhautumista ja joulu melkein ahdistusta

Niin, vielä on jäljellä se joulu. Ja kaikki siihen liittyvät traditiot. Montakohan prosenttia suomalaisista uskoo Jeesukseen, ja viettää Jeesuksen synttäreitä jouluna ja kuinkahan monta prosenttia haluaa vain, että noudatetaan joulun juhlimisen suhteen totuttuja perinteitä, ylensyönnistä ja kuusenkoristeluista lähtien aina joulusaunomisiin ja lahjasirkukseen asti? Luulen, etteivät ne luvut oikein kohtaa, mikä pistää miettimään.

Niin, traditiot istuvat hemmetin tiukassa ihmisillä. Jos ette usko minua, hankkikaa jostain katsottavaksenne elokuva Viulunsoittaja katolla. Ilmeisen tärkeitä ovat, jotta jokin elämänrytmi säilyisi, vaikka mentäisiin vastoin omaa tahtoa tai luuloa. ’Kai se on vain tehtävä’.

Perjantaina Prismassa eivät joululaulut vielä raikaneet, suuri kiitos siitä! Henkilökohtaisesti minua ällöttää vuodesta toiseen samojen loppuunkuluneiden asioiden läpikäyminen, joita en nyt viitsi alkaa luettelemaan. Joulu ei vain tunnu nykyään kivalta, mutta kyllä se lapsena tuntui. Joululomaa koulusta sitä ennenkaikkea odotettiin. Itse en kaipaa niinkään joululomaa, mieluummin jäisin jo eläkkeelle. Niilläkin on tietty ero, uskoisitkos?

Liityin pari vuotta sitten facessa huvikseni johonkin ’Vihaan joulua’ -ryhmään. En muista mikä sen ryhmän oikea nimi oli, mutta jotain sinnepäin. Luin kommentteja 15 minuuttia ja erosin samantien. Oli aikalailla samanlaista vihapuhetta, ei vain jouluun vaan suurinpiirtein mihin vain liittyen, joten koin etten tarvitse nyt sellaista asiaa, sitähän tulee nykyään netistä ihan tarpeeksi erityisemmin etsimättä. Ei olleet asiat vielä niin huonosti mulla. Kai se joulu kaikkineen pikkaisen vielä positiivisen puolelle saattaa jäädä, mutta voi se vaaka joskus vielä keinahtaakin, saas nährä ny. Mutta ymmärrän kyllä heitäkin, jotka lähtevät oikealle lomalle pois kotoaan ihan joulua pakoon.

Kyllä oli taas niin surullista valitusta että soitan tämän:

Suomi 100

Suomi sata vuotta! Mitäpä sitä vanhukselle lahjaksi? Siinäpä pulma, kun vielä sanotaan, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Enkä minä mitään Playstationiakaan rupea sille hommaamaan, vasta tuo sai ylinopeussakot minulta viime viikolla. Mutta jotain kivaa, itsetehtyä?

Tarjoan suomalaista kansanmusiikkia! Minullahan on ’tallissani’ kenties paras suurelle yleisöllevielä tuntematon folkääni Elina Kykyri, jonka kanssa olemme viime vuosina äänittäneet joukon traditionaalista suomalaista kansanmusiikkia, ja jotka olen sovittanut vähintäänkin ’erilaiseksi’ ja nyt koonnut yhdeksi albuminomaiseksi soittolistaksi.

Mukana pari instrumentaaliakin, joista toinen on Karjalasta, tiedä sitten kummalta puolen rajaa, mutta hällä väliä.

Jos siis et halua katsoa Tuntematonta neljättäkymmentä kertaa, voit halutessasi käyttää pienen osan vapautuneesta ajasta ja perehtyä tähän. Sotahan on rähkinää, mutta niin käy hengen päälle kadotettu rakkauskin, kuten joistain näistä biiseistä voimme todeta.

 

Justice League

Ai niin, sitähän oltiin taas Tolosen kanssa scifileffassa viime viikolla. Minulta uhkaa jäädä nyt kokonaan tämä Thor: Ragnarök väliin ajanpuutteen takia, mutta aikaa löytyi (jännästi työkeikkojen välillä) äkisti käydä katsastamassa se toinen, mutta eri tuotantoyhtiön supersankareiden ryhmääntymistarina Justice League. Batman, Superman, ja Wonder Woman saavat seurakseen myös Aquamanin, Cyborgin ja Flashin. Tosin Superman, joka kuoli edellisessä elokuvassa Batman vs. Superman, pitää herättää ensin henkiin. Tarkkaa ajoitusta, sähköä ja oikeaa liuosta, niin kyllähän se siitä.

Pahiksen nimeä en nyt muista, mutta hän on sellainen kolmemetrinen sarvipää, joka hamuaa maailman tuhoa omaa egoa pönkittääkseen. Tai jotain. Tärkeintä ei ole juoni vaan näyttävät tehosteet. Ja niitähän riittää.

(The) Flash tekee parhaillaan samaisella tuottajayhtiöllä Marvelilla kai jo neljättä kautta omaa sarjaansa, mutta toisin kuin sarjassa, tämä Flash on täysin pelle keppostelija, jolle on tosin annettu elokuvan hauskin roolisana.

Muutama päivä katsomisen jälkeen en muista elokuvasta paljoakaan, mutta sellaista rymistelyähän se tuppaa nykyään olemaan. Gal Gadot loistaa parhaimman roolityön tekijänä Wonder Womanina tässäkin. Voidakseen pitää elokuvasta, on kai asenteesta kiinni. Jos ei odota liikoja, ei petykään pahasti.

Tämäkin kuva on saanut huonot arvostelut sieltä täältä, minä olen huonompiakin nähnyt. Aivot narikkaan hetkeksi, muutama hauska hetki. Positiivisen puolelle jäi kaikkineen, joten annan kolme viidestä pojoina.

Sabling thru the wind
Sabling with the string
Sabling in the Spring
Sabling everything

Come on! Come on!

Sabling thru the snow
Sabling Idaho
Sabling all I know
Sabling when you go

Come on! Come on!

Sabling ’round the trees
Sabling your decease
Sabling if you please
Sabling those and these

Come on! Come on!

Sabling the stronghold
Sabling keeps you old
Sabling has been told
Sabling manifold

Come on! Come on!
Come on! Come on!
Come on! Come on!

Yhteistyön hedelmiä

Tänään on sittenkin tarjolla omaa musaa. Ajattelin keskittyä Davyn kanssa tekemääni musiikkiin. Niitä biisejä riittää vaikka kolme kerralla. Davy tekee runon ja minä sävellän sen. Joku laulaa. Seuraavana sen teen minä – ja pahoittelut taas kerran ääneni epävarmuudesta. Mutta en rupea tätä uusiksikaan ottamaan. Biisistä löytyy tosin letkeämpikin versio Davyn laulamana The Mescaline Smugglers: Cinnamon Salami Part 1. -kokoelmalta, mutta nyt kuitenkin tämä.

I went out to the bluebell wood,
To the wood I went one day,
Twas a fine May morn and the sun shone bright
As I made my merry way.

Yes the sun shone bright in the clear blue sky
And the fields were green and gold,
As I wandered down past the trickling stream
Where the water lapped and rolled.

I’d some bread and cheese in my old knapsack,
And an apple, plum and pear,
With a book of tales of pirates bold
I could read when I got there.

And the winding road led me on an on
As the sun rose in the sky,
And I met no one on the road that day,
Save a red-winged butterfly.

Unelmoitko lottovoitosta? Tässä sinulle jotain uutta. Tuomas laulaa – ja hyvä niin! Myös piano hoituu häneltä tässä.

Out of the blue
There was nothing to do,
I’d just won a million,
a real dream come true.

I sat in my chair
And scrathet at my hair
As I suddenly thought
That it didn’t seem fair.

All the people walked by
Each one heaving a sigh
As they went on their way
To their work till they’d die.

The sky was so sunny
It was really quite funny,
So I said, ”Fuck them all”,
And kept counting my money.

Ja viimeiseksi, annetaan runoniekan itse olla äänessä.

My father said,
”You must be bold,
Don’t always do
What you are told.
Look here my boy.”
He used to say,
”Make sure you do
Things your own way.”

My father said,
”You must be strong,
And do what’s right
And not what’s wrong.
Don’t follow what 
The crowd all do,
Let conscience be
A guide for you.”

”Be your own man.”
My father said.
”Don’t lose your temper,
Or your head.
Be firm but fair
And always drunk,
And don’t try living
Like a monk.”

Sadat kanadalaislääkärit…

Fuengirolassa asemapaikkaansa pitävä lääkäri Pentti Raaste kirjoittaa asiaa viime kuun Fuengirola.fi -lehdessä, numero jäi kirjaamatta ylös, mutta otin kuitenkin kännyllä kuvan tekstissä. Koska teksti voi olla vaikeasti luettavaa näytön koosta riippuen, naputtelen sen omin pikku kätösin tähän ihan vain teitä varten.

” Sadat kanadalaislääkärit ovat tehneet rohkean aloitteen ja vaatineet viranomaisia muuttamaan nykyisiä ravintosuosituksia, jotka ovat aiheuttaneet yleistyvän liikapaino-ongelman ja diabetesepidemian. Monet muutkin taudit ovat lisääntyneet tämän teollisen ravintotuotannon aikana. On aika tiedosta syyt ja korjata kurssi.

Muutettavat kohdat Kanadan ruokavalio-ohjeisiin:

    1. Ilmoittakaa selvästi kansalaisille ja terveydenhuollon ammattilaisille, että vähärasvaista ruokavaliota ei enää suositella ja se voi pahentaa sydänsairauksien riskitekijöitä.

    2. Suositukset on laadittava ilman elintarviketeollisuuden vaikutusta.

    3. Poistettava varoitukset tyydyttyneiden rasvojen käytöstä.

    4. Suositeltava ravitsemuksellisesti riittävää ruokavaliota, ja ravintoaineiden tulee olla peräisin todellisista elintarvikkeista, ei keinotekoisesti väkevöidyistä ja puhdistetuista viljatuotteista.

    5. Suositeltava vähähiilihydraattipitoista ruokavaliota turvallisena ja tehokkaana interventiona ihmisille, jotka kamppailevat lihavuuden, diabeteksen ja sydänsairauksien kanssa

    6. Tarjottava todellisia ruokavalioita, jotka vastaavat väestömme erilaisia ravitsemuksellisia tarpeita.

    7. Lopetettava suositus”mitä vähemmän suolaa, sen parempi”.

    8. Lopetettava ilmaisujen käyttö, jotka viittaavat siihen, että kestävä painonhallinta voidaan saavuttaa luomalla kalorivajaus.

    9. Lopetettava suositukset tyydytettyjen rasvojen korvaamisesta monityydyttämättömillä puhdistetuilla kasviöljyillä sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi.

    10. Lopettava ihmisten ohjaaminen pois luonnollisista, ravitsevista ja kokonaisista elintarvikkeista, kuten täysrasvaisista maitotuotteista ja punaisen lihan käytöstä.

    11. Sisällytettävä lisätyn sokerin yläraja, mieluiten päivitetyn WHO:n ohjeistuksen mukaisesti, alle 5% kokonaiskaloreista.

    12. Ravinto-ohjeitten tulee perustua täydelliseen kattavaan katsaukseen kaikkeen saatavilla olevaan tietoon. Satunnaisten kliinisen kontrolloidun tutkimustiedon puuttuessa nojauduttava suuriin epidemiologisiin tutkimuksiin, jotka antavat merkittäviä kliinisiä tuloksia (välttäkää luottamasta korvike -”endpoint” -tutkimuksiin), mutta hyväksykää, että todistusarvo on pienempi. Jos riittäviä tietoja ei ole saatavilla, pitää tyytyä olemaan vaiti.

      Suosituksilla, jotka parhaiten heijastavat tämänhetkistä tutkimustietoa, voimme dramaattisesti parantaa Kanadan kansalaisten terveyttä ja pysäyttää terveydenhoitokustannusten jatkuvan kohoamisen, sekä tulla tiennäyttäjäksi muulle maailmalle, kanadalaislääkärit toteavat.”

Näin siis Kanadassa karppaus yrittää nostaa päätään satojen lääkäreiden aloitteesta. Tekstin pienestä retusoinnista muutamien sanamuotojen ja virheiden suhteen vastasin minä. Nyt en laita mitään pilipalimusiikkia, aihe on niin vakava. Hattu päästä vaan ja eteenpäin.

Korvanlehti

Nyt tulee tosi henkilökohtaista paljastusta. Ja tämä asia, jonka nyt paljastan ja josta about kukaan ei tiedä mitään, alkoi jo pikkulapsena, niin kauan kuin muistan. Viikon katsaus Google Analytics -palveluun kertoo, että blogillani on enemmänkin kuin kaksi lukijaa, viikon aikana jopa kahdeksan. Ihmettelen määrää tai ainakin laskutapaa. Mutta sellaiseenkin määrään suomalaisia mahtuu hyvin 2-5 aika uteliasta tyyppiä, joiden on jotensakin mahdoton pitää silmänsä irti, jos jossain lukee ’paljastuksia’. Pitkä odotuksenne palkitaan taas kerran!

Nimittäin aina tekee tosi gutaa, kun kylmään korvanlehden reunaan laittaa lämpimät sormenpäänsä, niin syntyy kosketuspintoihin ihmeellinen, vuorovaikutusten lähes sähköinen suma, joka hivelee nauttimisreseptoreita tosi juhlavasti, ja jolle on vaikea edes löytää kuvaavaa sanaa. Parhaan tuloksen saa kynsivallin kohdalla (jos se siis on se kohta, mistä kynsi alkaa kasvamaan). Lämpöä siirtyy nopeasti pintojen välillä ja jo muutamassa sekunnissa paras tuntemus katoaa, väljähtyy. Sitten vain uutta kohtaa etsimään. Idea on varmaankin juuri se lämpöero.

Myös etu- ja keskisormen väliin jätettävä kohvanlehdykän alaosa toimii lähes yhtä hyvin, tai ns. jälkiruokana.

Laskujeni mukaan ette ole vielä kuulleet versiotani Dylanin biisistä Blowin’ In The Wind, joten se tulee nyt.

Laitan tähän soundcloud -linkin, joten saan tilastoa sieltä paranneltua, jos te 2-8 kuuntelette sen tästä. Hardcorefaneille (heh, juupa juu) vinkkaan, että myös juutuupista löytyy sama biisi, kuvilla varustettuna.

How many roads must a man walk down
Before you call him a man ?
How many seas must a white dove sail
Before she sleeps in the sand ?
Yes, how many times must the cannon balls fly
Before they’re forever banned ?
The answer my friend is blowin’ in the wind
The answer is blowin’ in the wind.

Yes, how many years can a mountain exist
Before it’s washed to the sea ?
Yes, how many years can some people exist
Before they’re allowed to be free ?
Yes, how many times can a man turn his head
Pretending he just doesn’t see ?
The answer my friend is blowin’ in the wind
The answer is blowin’ in the wind.

Yes, how many times must a man look up
Before he can see the sky ?
Yes, how many ears must one man have
Before he can hear people cry ?
Yes, how many deaths will it take till he knows
That too many people have died ?
The answer my friend is blowin’ in the wind
The answer is blowin’ in the wind.

Rahastusta

Eivät nämä minun matkat ulkomaille ole suinkaan pelkkää onnistutta jatkumoa olleet, vaikka kohde on sinänsä vastannut odotuksia. Usein perille päästäkseen on matkan varrella jopa lisääntyvässä määrin alkanut esiintyä erilaisia isojakin kansainvälisiä yhtiöitä, jotka tuntuvat kovin persolle rahojeni suhteen, jopa siinä määrin, että tulee tunne, jossa sinulta nypätään extraa niin paljon, kuin vain pystytään.

British Airwaysistä olen jo kirjoittanut aiemmin, myivät meille liput, joilla ei vain ehtinyt tehdä vaihtoa, vaikka parhaamme yritettiin. Piti ostaa jatkoliput uusiksi. Asiakaspalvelulla ei ollut koskaan halua tapausta selvittää, pyysivät vain ahneuksissaan tulemaan uudelleen! Ja saahan siitä rahaa jatkossakin ensikertalaisilta asiaa tietämättömiltä, joten miksi palauttaakaan mitään rahoja.

Tänä vuonna autonvuokraamo Sixt liittyi ’roistofirmojen’ joukkoon. Olin netissä Rentalcarsilta ottanut ja maksanut vuokran ja siihen täyssuojan. Tiskillä Sixt sanookin, etten ole maksanut mitään, ja jos haluan täyssuojan heiltä, se maksaa 129 ekeä enemmän. Palautettaessa he sanoivat, että meidän moka, olitkin maksanut, sori siitä. Mutta nimi on jo paperissa, joten emme palauta mitään.

Rentalcars oli kuitenkin ymmärtäväisempi ja palautti minulle aika suuren osan lisämaksuistani, vaikkei se kai heille olisi kuulunutkaan, josta kiitos ja kunnia.

Olin siis kaksi viikkoa Espanjassa, kuten olet voinut juuri lukea. Alunperin olin ajatellut vuokrata sielläkin auton käyttööni mutta peruin sen, en halunnut tulla enää kusetetuksi. Mutta ikäänkuin ei siinä vielä kaikki, tällä kertaa lennettiin Norwegianilla. Varasin liput jo tammikuussa, samoin päätin kerrankin maksaa vähän extraa ja varata haluamani paikat. Koneen pohjapiirroksesta näin, että ne exit -rivien paikat olivat kaikki vapaana, joten rastit ruutuun. Boardingpasseissa oli kuitenkin paikat riviltä 17, vaikka ne exitrivit ovat 14 ja 15. Eikä menomatkan jälkeen enää voinut paluupaikkojakaan vaihtaa. Joten sellainen oli ensimmäinen ja viimeinen lentoni Norwegianilla.

Tulee mieleen, että ehkä he siirsivät minut muualle ja myivät paikkamme uudelleen? Vai oliko näytetty pohjapiirros eri kuin todellisuus? Vaihdettiinko konetyyppi tammikuun jälkeen? Aivan sama, en ole viitsinyt heidän asiakaspalveluaan kiusata vain nähdäkseni mitä ne nyt selittäisivät, minun syyksi kuitenkin laittaisivat ja sitäpaitsi ne rahat ovat jo menneet. Jotenkin en vain usko, että jos piirroksessa näytetään rivit ja erikseen ne exitin kohdalla olevat rivit sielläkin ovat selvästi merkityt pitemmillä jalkaväleillä, niin ettenkö sitten onnistuisi täppää laittamaan oikeaan kohtaan, vaan peräti ei yksi, vaan kaksi riviä taaemmaksi? Ei mene läpi.

Ainoa lohtu oli se, että toisin kuin kesällä Finnairin koneessa, tässä oli penkinvälit muutaman sentin pitemmät, joten ei tarvinnut enää lentää ’polvet ruvella’. Suoraksihan koivet sai vain yksi kerrallaan, lähinnä vasemman jalan, mutta se ei kauaa saanut olla käytävällä, ennenkuin se jyrättiin tarjoiluvaunuilla yli.

Näillä jatkuvilla rahastustempuilla on nyt vaan sellainen vaikutus, etten näillä näkymin lennä enää mihinkään, koskaan. En lainaa vuokra-autoa. Ajelen omallani. Sillä pääsee Suomeen, Pohjoismaihin, Eurooppaankin. Enkä tule huijatuksi olemattomien mahdollisuuksien jatkolennoille ehtimisen, tai väärien istumapaikkojen tai kadonneiden maksujen, saati minkään muunkaan vielä kohdalleni osumattoman jekun suhteen.

Tähän ei auta kuin

Fuengirolan kuulumisia, osa 2

Retkiä tehtiin ympäristöön muutamana päivänä. Yritän tiivistää oleellisen.

1 Gibraltar

’Villien’ apinoiden suosima pikkuinen, lähes reikäjuustoksi louhittu vuorenjärkäle, saari, joka kuuluu Iso-Britannialle ja josta on kivat näkymät Eurooppaan ja Afrikkaan. Verovapaa maailmankolkka, jota voidaan pitää myös siis eräänlaisena veroparatiisina ja/tai/eli rahanpesupaikkana. Alkoholi ja tupakka noin puoleen hintaan mitä Espanjan puolella, mutta muotivaatteet jopa kalliimpia. Tippukiviluola, apinat ja pääkatu turismin tarpeisiin. Jos satutte retkelle, jossa on eräs Antti oppaana, en muista sukunimeä, kannattaa mennä, Antilla on hyvät tarinat Gibtaltarin värikkäästä historiasta taustatietoineen.

Tuossa kuvassa etualalla Eurooppaa: Gibraltar (Iso-Britannia) ja niemi oikealla ylhäällä on Espanjaa. Vuori veden takana vasemmalla Marokkoa ja on siis Afrikkaa. Kolme maata ja kaksi mannerta yhdellä silmäyksellä!

2 Mariposario de Benalmadena

eli Euroopan suurin perhospuisto Benalmadenassa, oisko joku 15 km Fuengirolasta korkeintaan, (junalla eli renfellä pääsee edullisesti, ja siitä bussilla (1,55) tai taksilla, (10,35) oli myös ihan kiva nähdä. Lajeja ei ollut ihan hirveästi, mutta isoja ja värikkäitä olivat muutamat. Nähtiin myös kotelosta kuoriutuminen, jonka sain kännyllä videollekin, mutta sitähän ei tänne saa mitenkään, koska nämä kuvatkin täytyy naurettavasti pienentää. Kantsii mennä, jos sielläpäin liikutte.

Tuokin rötkäle oli valehtelemati siipien väliltään jopa 15 cm. Täytyy varoa, ettette astu kengällä päälle, ne lentelevät ihan minne sattuu. Puistossa oli myös vapaana kilpikonnia, wasabi, hemmetin iso joku lisko sekä erilaisia lintuja (mitä?? juu, ne ovat marjojensyöjiä, eivät perhosten). Nämä veijarit oli sinne pelastettu joistain huonoista kodeista tai muuten lemmikiksi otettuja ja sittemmin hylättyjä.

3 Köysirata samaisessa Benalmadenassa

Kun astuu renfeasemalta ulos, kannattaa kääntyä vasemmalle puolelle olevalle kadulle. Sitä parisataa metriä ylöspäin niin pääsee köysiratabaanan alkuun. Liput 14,50 € menopaluu aikuiselta (!). Mutta kaksi ja puoli kilometriä pikku leivuvassa gondolissa aurinkoisena päivänä tekee eetvarttia. Ja kyllä, perillä ON aika hulppeat näkymät. Jos ihan tervejalkaisena olette liikenteessä, niin omin jaloin pääsee vielä korkeammalle, jossa joka päivä klo 13 on erikoinen haukkanäytös. Se jäi meiltä väliin, mutta hyvät teet juotiin kahvilassa.

Siinä tärkeimmät.

Sitten tietysti taas sinne oman musan pariin, kuinkas muutenkaan? Oma tekeleeni Kuollut kärpänen, jossa soitan itse kaikki muut soittimet, paitsi kylässä ollut Carlos Olmo soittaa toista akustista kitaraa (oikea kanava, se, jossa sointu menee alkupuolella hieman väärin, en olisi ehkä huomannutkaan, mutta Carlos itse sen tunnusti). Carlos soittaa muuten itse yhtyeessä The Moonwalkers, ja heiltä löytyy useampikin teos mm. Youtubesta. Katsokaapa esim biisit Epic Pomelo tai The Story Of Morgan The Beast, niin saatte käsityksen.

Mutta tämä Kuollut kärpänen, sanathan ovat kaikkineen säkeistöstä riippumatta seuraavat: ’Mun housuissa… on kuollut kärpänen, sun housuissas… on kuollut kärpänen’, tarkoittaa oikeasti housuihin pinttynyttä ja jämähtänyttä päälleistuttua kuollutta kärpästä, vaikka siitä minulle vitsailtiinkin, että olisko kyse kuitenkin jostain housujen sisäpuolella olevasta kuolleesta ’kärpäsestä’, mutta hei, ei ole. Hyi.

 

 

Fuengirolan kuulumisia, osa 1

Blogi vaihtuu tilapäisesti matkablogiksi.

Juu nääs oltiin pari viikkoa Fuengirolassa. Siellä aurinko paistaa (yhtenä päivänä näkyi kyllä pilviä taivaalla) ja elämä on rentoa ja edullista. Ruokakassi kaupasta maksaa enimmillään puolet, hyvällä säkällä kolmanneksen siitä, mitä Suomessa.

Suomea kuulee koko ajan espanjan ohella, myös englanti kuuluu kai kaikkien sanavarastoon.

Arkkitehtuuria pidän kokolailla onnistuneempana kuin mitä se on Suomessa, kerrostalotkin saadaan näyttämään kauniilta, mistään betonilähiöistä ei voida puhua. Johtuu tosin varmaan ilmastostakin. Parvekkeet ovat esiintyöntyviä, ulokkeellisia, ihan selkeää elementtirakentamisen jälkeä ei juuri näkynyt. Tai mitä minä tiedän, mutta hyvältä näytti lopputulos. ikkunat olivat paikoitellen ihan vain yksinkertaisia  ’kodinhoitosyvennyksessä’, tosin kaksinkertaisella lasilla varustelulla ovella eristettynä. Voi viileällä ilmalla tuntua vedontunnetta kuitenkin. Jos sinne nyt viileää edes tulee. No, meidän reissun aikana päästiin öiseen aikaan jonnekin +11 C tuntumille.

Ilmastointilaitteita näkyi toki, mutta vain siellä täällä. Ja varsinaisesti aurinkopaneelit eivät ole ainakaan vielä löytäneet isommin seudulle, vaikka Aurinkorannikolla oltiinkin. En muista nähneeni yhtäkään.

Liikennekulttuuri on välimeriläistä rentoa meininkiä, autontorvet tosin eivät soineet yhtäjaksoisesti, kuten Ateenassa aikoinaan, mutta parkkipaikan puutteessa pysäköitiin sujuvasti vaikka liikenneympyrään, hätävilkut vaan päälle ja kaupassa käymään. Ja jos se bussi ei nyt mahtunutkaan eteenpäin, niin torvea soittamalla saatiin kuski siirtämään autoaan hieman. Mutta viime aikojen kokemusten perusteella venäläiset/pietarilaiset ovat kehittäneet kulmaanpysäköintikulttuuriaan vieläkin pitemmälle. Kyllä, ’kulmaanpysäköintikulttuuriaan’ on yhdyssana. (Samoin esim. ’maksamakkaransyöntikilpailujoukkuehenki’ , mutta se ei nyt liity tähän).

Myös yksikaistaisen ja -suuntaisen kadun alkupäähän sai auton kätevästi hetkeksi parkkiin, kun kauppa oli 20 metrin päässä. Don’t worry! Relax, man!

Ravintoloista saa hyvää ruokaa ja lähes aina erinomaista palvelua. Siitä haluan nostaa esille kahvila-ravintola Kardemumman, jossa saa erinomaista ihan kotiruuaksi luokiteltavaa ravintoa, eikä maksa paljoa, mutta ennenkaikkea se asiakaslähtöinen palvelu puhutteli. Tuli sellainen tunne, että nyt pidetään oikeasti huolta. Fuengirolassa on oikeastaan suoran merenrannan takia kolme samansuuntaista katua (on niitä enemmänkin tietysti, mutta niillä pääsee hyvin alkuun paikan kartan sisäistämisessä): rantakatu, bussikatu ja junakatu. Kardemumma sijaitsee junakadulla pohjoisessa päässä.

Shurne, syvän avaruuden agentti

XI osa

Pereflexum

– Oukadi mab hueeo 67 paiks? kysyi Shurne ja samalla tajusi itsekin että
kääntäjän patterit olivat taas lopussa. Muut paikalla olijat ymmärsivät
tämän ja kärsivällisesti odottivat että Shurne sai patterinsa vaihdetuksi.

– Anteeksi, hän jatkoi.

– Tarkoitin vain että olemmeko kaikki tietoisia ensi vuoden…

Samassa ovi potkaistiin auki. Sisään vyöryi joukko toimittajia, valokuvaajia, kenisotteja, näkyipä mukana olevan jokunen hatsekkikin punaisine
valoineen ja dukpoleineen.
– Mitä tämä tarkoittaa? huusi kokouksen indariiti. – Tämä tilaisuus ei
ole julkinen, poistukaa heti!

Hälinä oli melkoinen ja yleisen hämmingin aikana kukaan ei huomannut kun Shurne kumartui nopeasti ja lähetti kämmenlevystään signaalin alhaalla odottavalle ystävälleen. Jostain syystä hän oli osannut varautua tähänkin.

Eikös jäänytkin kutkuttavaan kohtaan? Ikävä kertoa, mutta jatkoa ei ole näillä näkymin luvassa. Elämä on sillälailla kovaa.